Suomen pienimmän kaupungin, Uudenkaarlepyyn, on kerrottu nukkuvan prinsessa Ruususen unta, viatonta, puhdasta ja syvää. Uudessakaarlepyyssä ei ole tästä vertauksesta oikein pidetty, vaikkakin, jos oikein rehellistä ollaan, niin kyllä siinä on ollut paljon perääkin. Kaupungin väkiluku on pysynyt jatkuvasti lähes samana. Tällä hetkellä on kirkkokirjojen mukaan 1 176 uusikaarlepyyläistä. Kumma, kun ei suomen kielellä ole keksitty parempaa käännöstä sanasta Nykarleby.
Uusikaarlepyy oli joskus 1700-luvun loppupuolella Vaasan läänin pääkaupunkinakin, mikä tuntuu kovin merkilliseltä tällä hetkellä. Kaupungissa on asunut satusetä Topelius, jonka synnyinkoti Kuddnäs on tänä päivänä museona ja kiinnostavana turistikohteena kaupungissa.
Uusikaarlepyy on käytännöllisesti katsoen puhtaasti ruotsinkielinen kaupunki, jonne on kuitenkin alkanut muuttaa suomenkielisiäkin väestöä lähikunnista. Siellä on muun muassa ruotsinkielinen seminaari, joka antaa aivan oman leimansa kaupungille.
Ernest Eklund, munsalalainen maanviljelijäkodin poika, valittiin Uudenkaarlepyyn kaupunginjohtajaksi vuonna 1956. Siihen saakka merkonomi Eklund oli toiminut Munsalan osuuskassan johtajana. Kaupunginjohtaja Eklundin tapaamme harmaana alkutalven päivänä kaupunginkansliasta työpöytänsä ääreltä, missä hän on valmistelemassa tämän vuoden tulo- ja menoarviota.
On enemmän kuin luonnollista, että näin pikkiriikkisen kaupungin tuloja menoarvio on minimiluokkaa, mutta kaikki kuitenkin saadaan rullaamaan aivan tyydyttävästi. Kaikki normaalit kaupungin toiminnat Pystytään ylläpitämään, ja aivan hiljattain on Uudenkaarlepyyn pohjoispuolelle kohonnut komea vesitorni, joka näkyy kauaksi Pietarsaaren tien suuntaan.
Kaupunginjohtaja Eklund kertoo, että hänen toiveenaan on rakennustoiminnan vilkastuminen.
— Kaupungissa on rakennettu jo joitakin kerrostaloja, ja näyttää siltä, että niitä saadaan lisää, niin ainakin minä henkilökohtaisesti toivon. Samalla toivon, että yhä uusia asukkaita saataisiin tänne vilkastuttamaan verenkiertoa ja rakentamaan kaupunkia uudelleen.
— Teollisuutta varten olemme varanneet tontteja riittävästi, ja viime vuosina on kaupunkimme saatukin noin niin kuin alkuun pienteollisuutta. Sillä onkin hyvät mahdollisuudet Uudessakaarlepyyssä. koska haluamme kaikin voimin edistää sen saamista.
— Keskikoulu on lähivuosien rakennusohjelmassa. Se on meidän saatava valmiiksi. Samaten kuntainliiton sairaala tullaan rakentamaan.
— Turistit ovat erityisesti mieltyneet kaupunkiimme, ja heitä varten olemme järjestäneet oivallisen campingalueen, jota tuntuu runsaasti käytettävän. Uusikaarlepyy on kesän aikana turisteille mitä ihanteellisin viivähtämiskohde.
— Huvilatontit olivat toista vuotta sitten kokonaan lopussa, mutta kaupunginvaltuuston toimesta on nyt varattu uusia tonttialueita. Minun mielestäni eräs Uudenkaarlepyyn paras vetonaula on huvilakaupungin asema. Se on aivan kuin luotu lähialueiden kesäsiirtolaksi. Meillä on täällä rantoja, merta ja vapaita alueita. Olen huomannutkin, että huvilatonttien kyselijöitä on ollut hyvin runsaasti. Tähän ovat omat syynsä. Voidaan todeta, että suurempien kaupunkien lähirannikot ovat aivan tupaten täynnä, joten sinne ei pysty enää rakentamaan. Kun tänne meillä on hyvät yhteydet, jotka entisestäänkin tulevat parantumaan, ei ole konsti eikä mikään asua kesäaikaansa Uudessakaarlepyyssä.
Kaupunginjohtaja Eklundin pieni, sievä, yksikerroksinen omakotitalo sijaitsee Kovjoen tien varrella, tarkemmin sanottuna Bankgatan 9:ssä. Tästä huomaamme, että kaupungin kaikki kadut ovat puhtaasti ruotsinkielisiä. Kaupunginjohtaja Eklundin perheeseen kuuluvat Oravaisissa syntynyt Elsa-rouva, 19-vuotias Leif, joka on lukemassa lakia Helsingissä, keskikoululainen Bo-Göran, joka on täyttänyt 13 vuotta ja perheen nuorimmainen Britt-Marie, 8 vuotta ja kansakoululainen. Perhepiirissä istutaan usein iltasella television ääressä, vaikka asia onkin sillä tavalla, että isä Eklund kovin harvoin ennättää yhteisiin illanviettoihin mukaan. Pienen kaupungin kaupunginjohtajalla ei ole tarpeeksi paljon apua, ja hän joutuu tekemään kaiken yksin. Sen vuoksi on pakko lohkaista tunteja omasta vapaa-ajastaankin ja tehdä työnsä silloin.
Kaupunginjohtaja lukee mielellään erilaistaa kaupungin hallintoon liittyvää ammattikirjallisuutta ja tutkii niin ikään kaupungin historiaa, joka on vuodesta 1617, jolloin kaupunki perustettiin. Kustaa II Aadolf antoi tosin perustuskirjan vasta 1620.
Kaupunginjohtaja Eklund käy kovin mielellään usein synnyinpitäjässään Munsalassa, jossa hän näki päivänvalon vuonna 1915. Hänen vanhemmillaan oli siellä verraten suuri maanviljelijäkoti, jonka he olivat hankkineet aikoinaan palattuaan Yhdysvalloista, missä he olivat olleet töissä. Perhe on usein myös näillä matkoilla mukana, ja kesällä pistäydytään kernaasti autolla Ruotsissa ja Norjassa.
Kaupunginjohtaja Eklund kertoo, että Uusikaarlepyy haluaa kerta kaikkiaan sanoutua irti prinsessa Ruususen kaudesta:
— Me haluamme täällä, että kaupunkimme alkaisi kehittyä. Näkisimme mielellämme kättemme töiden muodostuvan aivan konkreettisesti. Tähän on aivan kaikki mahdollisuudet olemassa, varsinkin jos valtiovalta tukee meitä tarpeeksi paljon alkuponnistelujen aikana. Emme halua olla enää eristäytyneitä, sisäänpäinkääntyneitä ja naapureita vieroksuvia. Se aika on peruuttamattomasti ohi, ja me haluamme olla mukana omalla panoksellamme muuttuvassa yhteiskunnassa.
— Valtatiet johdetaan kulkemaan lähivuosien aikana kaupunkimme sivusta, mutta sen ei tarvitse merkitä sitä, että me jäisimme sivuun. Minun nähdäkseni Uudenkaarlepyyn pikkukaupungilla on edessään lukemattomia mahdollisuuksia tulevaisuutensa turvaamiseksi. Järviseudulta saapuneet suomenkieliset, joita on jo verraten useita kaupungissamme, enteilevät omalla tavallaan uuden ajan saapumista tänne.
Lapuanjoki kohisee aivan Uudenkaarlepyyn kirkon vierellä ja sähkölaitos saa koskesta voiman turpiiniinsa. Sähkölaitosta on suurennettu ja tullaan vielä suurentamaan. Sehän tavallaan symbolisoi ajan muutosta, joka on tapahtunut niiltä kaukaisilta päiviltä, jolloin Topeliuksen perheen pikkupoika ihmetteli kirkonkukon pyörähtelyä korkealla kirkontornin huipussa.
Jykevät kiitolinja-autot ajavat kaupungin läpi ja tuovat terveisiä ohimenneessään Turusta, Helsingistä, Rovaniemeltä, Oslosta ja Pariisista. ”Maailma on avara, pikku, pikku Lauri”, sen tietävät uusikaarlepyyläiset, ja he haluavat olla mukana avarassa maailmassa.
|
