Jukka Uotila
Lapuanjoki ja Uudenkaarlepyyn kirkko, talvella ja heinäkuussa.
[Notera hur litet avstånd det var mellan bron och vattnet innan bron höjdes! Förstoring.
Vykortet i handen.]

Uusikaarlepyy on maan hiljaisimpia

Sivut 12-13
 
12 Suvipäivä
Tiistaina 23. pnä heinäkuuta 1985
13
    

Runoilijoita,
satusetä
ja teatteripukuja
 


   

käytiin tässä valokuvausharrastelija Uotilan kanssa Uusikaarlepyyssä. Vanha tietosanakirja väitti, että se olisi Suomen pienin kaupunki, jolla on vain paikallista merkitystä lähimmän ympäristön keskustana. Se tieto pienuudesta oli vanha, mutta merkityksestä en mene väittämään mitään.
     Vaikka kyllä se kaupungiksi on pieni. Pinta-alaa on yli 700 neliökilometriä, mutta keskusta on kuin eksyksissä. Kuin suuresta kaupungista olisi vahingossa ajautunut kappale asemakaavaa sille kohtaa Lapuanjokea.
Jännää siellä oli kaupungin täysi ruotsalaisuus. Musiikkikaupan ikkunassa mainostettiin vain umpiruotsalaisia yhtyeitä. Oli Vikingarna, Kikki, Herreys, Pernilla, Wizex ja Stefan Borsch.
     Oltiin jo etukäteen päätetty, että ruotsin sanaa ei puhuta. Kuin uhmalla, kun kaupungin väestöstä yli 90 prosenttia on ruotsinkielisiä. Ja kuinkas sitten kävikään? Uusikaarlepyyläiset osasivat suomea. Yhteenkään ihmiseen ei törmätty, joka olisi ollut ummikkoruotsinkielinen.



     Ja jos jollakulla on ennakkoluuloja ruotsalaisten mukahienostelusta ja muka-ylemmyydestä, saisi mennä Uusikaarlepyyhyn. Harvoin on näkynyt niin anteeksipyytäviä hymyjä, jos suomen kieli ei oikein luistanut. Mitä kompastelevampi suomi, sitä ystävällisempi hymy.


Ne kuuluisuudet
   
• Uusikaarlepyy on vanha kaupunki – sekin yllätti. Vaikka tuskin olisin osannut tätä ennen sanoa, missä koko kaupunki on. Suunnan kyllä, mutta en tarkkaa kohtaa.
     Kustaa II Aadolf perusti sen 1617 ja kaupunkioikeudet tuli 1620. Ilmeisesti kaikki Suomen vanhat kaupungit ovat joskus palaneet. Niin myös tämä. 1858 tammikuussa se paloi niin kokonaan, että silloiset päättäjät miettivät, siirretäänkö koko paikka Oravaisiin, jossa oli hyvä satama. Eivät siirtäneet.
     Mikael Lybeck on sieltä kotoisin, tämä runoilija. Ja satusetä Topeliuksen synnyinkoti, Kuddnäsin kartano on siellä myös.
     Samassa puistikossa, jossa on Topeliuksen muistopatsas, on jonkun R.R. Eklundin kuvapatsas. Tuskin uusikaarlepyyläiset listivät ketään, joka tunnustaa, että oli pakko katsoa tietosanakirjasta, kuka mies oikein on.
     Runoilija sekin.




Bondvals ja
teatteripukuja
   

• Paikallinen kuuluisuus Uusikaarlepyyssä tuntui olevan kirjakauppias Josef Herler, jonka nimeen törmää kirjakaupan lisäksi museossa. Uudenkaarleypyyn museon virallinen nimi on Uudenkaarlepyyn museo, mutta paikallinen väki puhuu museon esittelijäpojan mukaan itsepintaisesti Herlerin museosta.
     Hauska museo, muuten. Vanha, matala, punaiseksi maalattu talo, jota ympäröivän aidan portilla sireenipensaiden vieressä odottaa museoon sisäänvetäjä: vanhanaikaisiin vaatteisiin pukeutunut komea naisnukke.
     Ja sisäpuolella oli upeita, vanhoja teatteripukuja, joita Herler keräili. Näytti kyllä keränneen muutakin. Peräkamarin grammarissa oli valmiina soitettavaksi 78-nopeudella Willard Ringstrandin Bondvals.


[Vykortet som finns i förgrundenn.]

Katuportaat
kirkkoon
   
• Kirkkoon käveli kuin vahingossa, kun jalkakäytävältä nousi portaat kirkon oveille. Oli melkoinen monumentti ja todiste 1700-luvun kirkonkoristelusta. Vaikuttavia maalauksia.
     Kaupungin hiljaisuudesta sai hyvän kuvan vesitornin näköalatasanteelta. Iltapäivän ensimmäisinä tunteina ei näkynyt kaduilla ei niin ristin sielua.
     Mutta kaiken muun sieltä näki kiikareilla: esimerkiksi sen, ettei kirjakaupan ovi ollut vielä auennut lounastauon jälkeen ja että säästöpankin kello oli 13.32 ... Mutta hyvää kahvia siellä oli, ja kotitekoista kaaretorttua.
     Yksi uusi ruotsin sana tuli opittua. Triviaalikoulun seinälaatassa todettiin ruotsiksi, että koulu oli Pohjanmaan ensimmäinen oppikoulu, jonka perusti Pietari Brahe 1640, ja joka vihittiin "med stor pomp". Ei, ei ollut suuri pommi. Oli loisteliaisuutta ja komeutta.
     Että tällaista.
     Matkaterveisin


200 Mhz på svenska
 

Uusikaarlepyy


• Suomen ainoa ruotsinkielinen paikallisradioasema on aloittamassa toimintaansa Uusikaarlepyyssä tulevana syksynä. Ruotsinkielisyyden lisäksi asemasta saattaa tulla myös Suomen ainoa kaksikielinen paikallisradioasema.
     – On ollut puhetta siitä, että käytettäisiin molempia kieliä, kertoo yksi Ab Nykarleby Lokalradio Oy:n taustahahmoista, pankinjohtaja Allan Blom.
     – Joudumme käyttämään paljon free lancer-toimittajia, ja jos he haluavat tehdä ohjelmia suomeksi, miksi ei. Meille se on ihan sama. Ilmoittajia ajatellen se voisi jopa auttaa meitä, Allan Blom mietiskelee.
     Uusikaarlepyyn radioaseman ohjelmien on kaavailtu alkavan lokakuun alussa. – Mutta voi se olla aikaisemminkin, huomauttaa Blom.
     Ohjelmia lähetetään viitenä päivänä viikossa, maanantaista perjantaihin aina aamuisin 2,5 tunnin ajan. Iltapäivisin ja pyhinä saatetaan lähettää erikoisohjelmia aina tarpeen tullen.


Puhelin
keskeisenä

• Radioasema palkkaa pari vakinaista työntekijää, toimittajan ja teknikon. Lisänä ovat free lancerit, joita Allan Blom toivoo olevan paljon.



     – Yleisöltä pitäisi myös tulla uutisia ja vinkkejä. Ohjelmasta on tarkoitus muotoilla sellainen, että lähetykseen voisi aina soittaa ja olla ohjelmassa saman tien mukana. Puhelin on hyvin keskeinen työkalu, Blom toteaa.


"Vain hobby"

• Allan Blomin lisäksi paikallisradiohankkeen takaa löytyvät lehtori Östen Engström ja lehtori Bengt Kummel.
     – Kukaan meistä ei tee ohjelmia, kiirehtii Allan Blom kertomaan. – Asemalla ei ole poliittista taustaa, vaan kyseessä on paremminkin vain hobby, harrastus. Meillä on jo ennestään pieni studio ja antennin saamme vesitorniin.
     – Taloudellisesti ajatellen aseman kuuluvuusalue on aika rikas, joten mainostajat ovat myös olleet kiinnostuneita hankkeestamme. Sallittu kuuden prosentin osuus ohjelma-ajasta mainoksille riittää meille hyvin, vaikka aikaa ei myytäisi kokonaankaan, Blom laskeskelee

.


• Uusikaarlepyy sai kaupunkioikeudet vuonna 1620.
• 91,1 prosenttia kaupungin asukkaista on ruotsinkielisiä. • Kymmenen vuotta sitten siihen liitettiin Munsalan, Jepuan ja Uudenkaarlepyyn maalaiskunnat, jolloin sen kokonaispinta-ala nousi 722,33 neliökilometriin. Asukkaita on runsaat 7 700.
• 48 prosenttia asukkaista saa toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta, 18 prosenttia palveluista, 17 prosenttia teollisuudesta ja 8 prosenttia kaupan piiristä.
• Suurin yritys on turkiseläintarhauksen ja nahka-alan Oy Keppo Ab.
• Valtuuston 27 paikkaa jakautuvat kolmen puolueen kesken: RKP 21, SKDL 3 ja SDP 3.
• 1714 Napuen taistelussa venäläiset miehittivät kaupungin, jolloin suurin osa asukkaista pakeni, useimmat heistä Ruotsiin. Osa palasi rauhanteon jälkeen 1721.
• 1830–1850-luvut olivat edistyksen aikaa lähinnä kaupan ja merenkulun alalla. Yli puolet kaupungin 15 vuotta täyttäneistä miehistä oli silloin merillä.
• Kaupunki paloi melkein kokonaan 1858, jonka jälkeen harkittiin kaupungin siirtämistä Oravaisiin. Palosta säilyi vahingoittumattomana muun muassa nykyisin kaupungintalona toimiva triviaalikoulu, joka on rakennettu 1600-luvulla.
• Kaupungin pääosa sijaitsee Lapuanjoen itärannalla, jossa on myös ison vihan aikana rakennettu, vuonna 1708 valmistunut puukirkko. Puuta on myös joen yli johtava silta, joka on rakennettu 1815.

Text: Marjaana Kytö, foto: Jukka Uotila, Uusi Suomi den 23 juli 1959.
Lars Pensar tillhandahöll.


Läs mer:
Reportage i Uusi Suomi 1985.
Fler stadsbeskrivningar.
(Inf. 2007-01-16, rev. 2012-08-30 .)