Uudenkaarlepyyn Suomenkielinen
koulu täyttää 60 vuotta

Uudenkaarlepyyn suomenkielinen yksityinen supistettu koulu perustettiin vuonna 1932. Ensi lauantaina monenlaisia vaiheita nähnyt ja useissa paikoissa toiminut koulu täyttää pyöreät 60 vuotta.
     Juhlan kunniaksi aidot vuoden 1932 ekaluokkalaiset David Leskinen ja Magnus Helander tarjosivat tämän päivän koululaisille jätskit. Samalla vertailtiin nykyajan koulua 60 vuoden takaisiin oloihin.
     Kaikkein ensimmäinen suomenkielinen koulu perustettiin Uuteenkaarlepyyhyn kuitenkin jo vuonna 1897. Välillä suomenkielinen opetustoiminta on kuitenkin sammunut. Vuodesta 1930 opetus on kuitenkin ollut yhtäjaksoista.

"Pula-ajan koulussa istuttiin lattialla"

Vuoden 1932 ekaluokkalaiset David Leskinen ja Magnus Helander juhlistivat Uudenkaarlepyyn suomenkielinen koulun 60 vuotista taivalta tapaamalla tämän päivän koululaisia.
     Ensi lauantaina tulee kuluneeksi tasan 60 vuotta siitä, kun Uudessakaarlepyyssä päätettiin perustaa koulu suomenkielisiä varten.
     Merkkipäivää juhlistaakseen kaksi alkuperäistä syksyn 1932 ekaluokkalaista, David Leskinen ja Magnus Helander, päättivät käydä katsomassa vanhaa opinahjoaan sekä samalla piipahtaa tervehtimässä tämän päivän koululaisia ja tarjoamassa näille jäätelöt.
     Paljon on vettä virrannut Uudenkaarlepyynjoessa sen jälkeen, kun kaverukset aloittivat vanhassa Häggblomin talossa ensimmäisen luokan silloisessa Uudenkaarlepyyn suomen-kielisessä yksityisessä supistetussa koulussa.
     Koulu on tämän jälkeen ehtinyt jo vaihtaa paikkaakin kolmesti.
     Ensimmäinen suomenkielinen koulu perustettiin Uuteenkaarlepyyhyn jo niinkin aikaisin, kuin vuonna 1897. Ennen vuotta 1932 suomenkielinen koulutointa on kuitenkin ollut välillä pysähdyksissä.
     Koulunkäynti oli 30-luvulla kovasti erilaista kuin nykyään. Tuolloin elettiin vaikeaa pula-aikaa, jolloin puutetta oli kaikesta. Nykyistä lamaa ei edes kehtaa verratakaan 60 vuoden takaisiin aikoihin.
     — Kun me aloitimme koulunkäynnin, ei meillä ollut edes pulpetteja. Kolme ensimmäistä viikkoa me istuimme paljaalla lattialla, muistelee Leskinen.
     — Ruokaa ei myöskään ollut koulussa ollenkaan. Kerran eräänä talvena pakinoitsija Vaasan Jaakko toi säkin ryynejä höyrymyllyltä ja toisen säkin sokeritehtaalta. Sitten me saimmekin syödä kaurapuuroa koko talven. Vaasan Jaakko piti meitä hengissä sen talven, hän kertoo.

Suomalaisuuden nousun aikaa
Leskisen ja Helanderin kouluaikoina kieliriidat olivat kokonaan toisessa mittakaavassa kuin nykyään. Suomalaisia ei heidän mukaansa edes pidetty Uudessakaarlepyyssä oikein ihmisinäkään. Kielipolitiikkaa harjoitettiin yhtä antaumuksella niin aikuisten kuin lastenkin maailmassa.
     — Talvella kävimme ankaria lumisotia ruotsalaisten kanssa. Minä olin kotoisin kaksikielisestä perheestä, joten minua rökitettiin vähän kummankin osapuolen taholta, muistelee Helander.
     Suomenkielisen koulun perustammenkin oli sen verran salaista puuhaa, että asiasta keskusteltiin ensimmäistä kertaa saunan seinien suojassa. Ensimmäisenä vuonna kouluun tuli parisenkymmentä oppilasta, joista kuusi oli ekaloukkalaisia. Muut oppilaista olivat vaihtaneet ruotsinkielisestä koulusta suomenkieliseen.
     — Opettajana meillä oli Väinö Lipasti, joka oli melkoinen aitosuomalaisajattelun mies. Hän pani vanhemmat oppilaat myymään ihmisille "Suomi suomalaiseksi" -merkkejä, kertoo Leskinen.
     — Silloin IKL oli voimissaan ja kun Hitler vuonna 1938 valloitti Itävallan, Lipasti selosti kokonaisen tunnin ajan, kuinka hyvä asia se oli, hän naurahtaa.
     — Muistan vielä hyvin sen, kun me nostimme koulun perustamisen kunniaksi kookkaan Suomen lipun lippusalkoon ja veisasimme sen ympärillä "Siniristilippua". Näin me halusimme vähän näyttää ruotsalaisille, Leskinen kertoo.
     Helander muistaa hyvin Irja Lipastin, jonka aikana koulussa keskityttiin erityisesti urheiluun. Irja Lipasti edusti aikoinaan Suomen Berliinin olympiakisoissa keihäänheitossa. Hän oli myös Suomen mestari kuulantyönnössä ja korkeushypyssä.

Urheilutiloista puutetta
Nykyisin Uudenkaarlepyyn suomenkielisessä koulussa on 25 oppilasta, joista ekaluokkalaisia on viisi. Enimmillään koulussa on ollut 32 oppilasta ja vähimmillään vain 12.
     Eräiden kaavailujen mukaan koulua ollaan oltu siirtämässä Ala-Jepualle, mutta ainakaan koulun opettajilla ja oppilailla ei ole aikomustakaan lähteä nykyisistä tiloistaan minnekään.
     — Meillä on täällä kyllä hieman tilanpuutetta. Tänne tarvittaisiin urheilutilat, sillä nyt me joudumme jumppaamaan luokkahuoneessa. Me olemme muuten täysin tyytyväisiä olotilaamme, kertoo johtajaopettaja Håkan Hernberg.
     Kun hän kysyy oppilailta, kuka haluaisi lähteä Ala-Jepualle kouluun, ainoastaan yksi käsi nousee. Selvä enemmistö oppilaista on muualta kotoisin. Jepualaiset ala-asteen oppilaathan käyvätkin koulussa Alahärmän puolella Voltissa.

Janne Lehtonen, Pietarsaaren Sanomat den 19.8.1992.
David Leskinen tillhandahöll via Stig Haglund.


Läs mer:
Privata finska småbarnsskolan-folkskolan-grundskolan av Erik Birck.
(Inf. 2006-09-27.)