Suvi saapui satusedän kaupunkiin

Esplanadin koivut humisevat hiljaa suvituulessa. Torin kukat loistavat kirkkaimmillaan. Topeliuksen puistossa istuu yksinäinen uneksija. Joki virtaa laiskana. Tänä kesänä se halkoo kaupunkia syvempänä ja entistäkin leveämpänä. Rannan riippakoivujen lehvistössä laulaa yksinäinen punakylkirastas.

Kesä on tullut Uuteenkaarlepyyhyn. Satusedän kaupunki on herännyt pitkästä ja ankeasta talvesta. Se on pessyt kasvonsa ja tervehtii aurinkoisesti vierasta. Tuskin aavisti kuningas tulevaisuutta kaupunkia perustaessaan. Vuosisadat maan pienimpänä ollut ei ole enää niin pieni, vaan yksi vauraimmista. 

Topeliuksenpuistossa tähyää satusetä kiveen ikuistettuna kohti syntymäkotiaan.

Kuddnäsin kartanon pihamaa huokuu samaa rauhaa, jota se tarjosi satusetä Topeliukselle tämän lapsuCusvuosina. Täällä pikku-Sakari varttui, ja joen juoksua seuraten ammensi tulevan luomisvoimansa.

Täältä ammensi satusetä tulevan luomisvoimansa. Museona oleva Sakari Topeliuksen lapsuudenkoti Kuddnäs huokuu kesäistä rauhaa.
[Förstoring.]

Mutta Uusikaarlepyy on myös paljon muuta. Kirkon varjossa, nykyisen farkkupuodin katon alla, kuunteli von Döbeln tykkien jyskettä Juuttaalta. Ajoi viimeistä voitelua antamaan saapuneen papin tiehensä, ja riensi side otsalla johtamaan joukkonsa voittoon.

Tori on Uudenkaarlepyyn keskus. Kaupunkilaisten kesäinen kohtauspaikka. Sen ääressä kokoontuvat nuoret ja vanhat. Pojat moottoripyörineen, nilkkasukkatytöt jäätelöä nuollen, ja varttuneemmat päivän kuulumisia vaihtaen.

Jäätelö maistuu kesäillassa koivujen alla.
[Känner någon igen flickorna? Redan i somras antog Elisabet Sund att det var systrarna Renvall och i slutet på augusti bekräftade Anne-Maria Willman att det är Anette och Kajsa Renvall. (Inf. 2017-08-28.)]

Kaupungin keskustan vanha puutaloromantiikka on kadonnut. Tilalle on noussut tiiltä, lasia ja betonia. Kauppaliikkeitä ja virastoja. Kaupunki on kasvanut. Levittäytynyt. Joen länsipuolella kohoaa uusien omakotitalojen, kerrostalojen ja rivitalojen alue.

Turkikset ovat tuoneet Uudellekaarlepyylle sen vaurauden. Heti vanhan kaupungin ulkopuolella ulottuvat silmänkantamattomiin minkki- ja kettutarhat. Turhaan ei Topeliuksen kaupunkia tänään kutsuta Minkkivaltakunnaksi.

Mutta aina ei kaupunkilaisilla ole ollut näin hyvin. Hieman laidemmalla nököttävät vanhat, jo rapistuneet, ja somasti kallellaan olevat pikkumökit. Ne ovat muistona siltä ajalta, jolloin uusikaarlepyyläiset tulivat toimeen pilkkomalla puita toisilleen.

Käsi kädessä elämän kanssa on vuosisadat virrannut Lapuanjoki. Uusi voimalaitos on nostanut ja levittänyt sen pinnan. Tumma virta heijastaa Pyhän Birgittan kirkon kuvan. Sillalta kurkottamalla ulottuu lähes sen kalvoon. Toisella puolella laskevat omakotitalojen puutarhat jokivarteen. Romanttinen, mäntyjen varjostama polku vie pitkin virran sivua.

Pyhän Birgittan kirkko heijastaa kuvansa Lapuanjoen tummaan kalvoon. Tänä kesänä joki virtaa leveämpänä kuin koskaan.
[Dalton jeansaffär i högerkant. På förstoringen syns skylten som visar att man ska ta till vänster för att komma till CENTRUM KESKUSTA.]

Kauempana lännessä huuhtoo meri Uudenkaarlepyyn rantoja. Täältä löytävät kaupunkilaiset itselleen kesäisen rauhan. Kymmenet, ehkä sadat purjeveneet, moottoriveneet ja soutuveneet keinuvat Pohjanlahden aalloilla.

Toisveden aalloilla keinuvat uusikaarlepyyläisten veneet.
[Förstoring.]

Rantapuiden suojasta pilkottavat punakylkiset mökit. Ne ovat pieniä, kuten pikkukaupungin asukkaille sopiikin. Prameilun ja loiston asemesta ne tarjoavat kodikkuutta ja viihtyvyyttä. Joku äkkirikas saattaa tosin viettää kesän hirsihuvilassaan väritelevision ääressä.

Käkkäräpuu, kärrynpyörä ja mökki. Mökkeilyyn liittyy aina myös hiven taiteellisuutta.

[Nu fick jag se villan och verandan som jag tidigare endast hört talas om i form av en skröna: En besökare kom till Bertlins villa och Sigfrid kämpade med gräsklippning medan Matti tog det lugnt på verandan. Något i stil med: ”Borde inte du klippa gräset och Sigfrid vila sig?” sporde gästen. Matti svarade: ”Hos oss brukar vi slita ut det äldsta först.”
     Epilog: Träffade Sven Bertlin sommaren 2017 i samband med en träff ordnad av Seppo och det visade sig att skrönan var nästan sann. Originalet var: ”Hos oss brukar vi slita ut en generation åt gången.” ]

Vesitornin kahviosta avautuu kaupunki kaikissa elementeissään. Talot, puistot, joki, meri ja metsät. Ne ovat palanen kesäistä idylliä. Idylliä, josta paljon on rikottu, mutta josta paljon on myös säilynyt. Täällä jokainen on tuttu jokaisen kanssa.

Talot, puistot, joki, meri ja metsät. Niistä koostuu Uudenkaarlepyyn idylli. Vehreys on kaupungille tunnusomaista. Kaupungin keskustassa törmää lasiin, tiileen ja betoniin, mutta sivummalla kohtaa vielä aidon puutaloromantiikan.
[Fougstedtska gården i mitten. Förstoring.]